| Diilerin
ryhtiliike
Kun
Bostonilainen huumekauppias palaa vankilasta, hän kohtaa
vanhat ongelmansa. Vankilasta vapautunut David
muistelee huumepiiriensa vaikeuksia:
”Tappeluita,
hengenvaaraa, kateutta, luodinhaavoja ja kuolintapauksia. Tällaisen
elintavan päässä odottaa vankila, mutta voi kestää
pitkäänkin, ennenkuin narahtaa.”
Huono
elämä, hyvät rahat
Jengityöntekijä
Warren Williams kertoo Davidin vankilasta vapautumisesta:
”Sinä
päivänä kun David pääsi vapaaksi, hän
soitti minulle. Hän sanoi olevansa väsynyt juoksemaan
kaduilla. Sanoin tulevani hänen kotiinsa vartissa ja panimme
suunnitelman käytäntöön. Hän työskentelee
nyt kantajana ja tahtoo rinnalle toisen työn.”
Kun
David vertailee tulojaan nykyisen työnsä ja huumekaupan
välillä, niin erot ovat valtavat.
”Huumerahat
tulevat aina nopeammin kuin tavallinen palkkaraha. Sinulle maksetaan
joka päivä moneen kertaan. Voit saada 300 dollarin tuntipalkkaa;
joskus jopa 15 000 tunnissa.”
Koripalloa
tappeluiden sijasta
Katuväkivalta
ei nouse vain huumeista, vaan myös sosiaalisista ongelmista.
David asuu Dorchesterin kaupunginosassa, joka on maineeltaan paha.
Warrenin mukaan alueen yksi pääongelma on näköalattomuus,
johon Bostonin väkivaltastrategia on tarttunut.
”Yritämme
saada nuoret pois omasta ympäristöstään. Muistan
selvästi Davidin ensikohtaamisen. Tulin kulmille ja jakelin
lippuja Celticsin koripallo-otteluun. Mutta kun tulin tarjoamaan
hänelle, hän sanoi ettei pääsisi lähtemään,
koska hänen ’täytyy vahtia, että kotinurkat
pysyvät ojennuksessa’. Niinpä kysyin, että
mihin tämä kortteli muka olisi lähdössä?”
Kun
täkäläiset saavat mahdollisuuden mennä muuallekin,
heidän mielensä avautuu: Jokainen osavaltio ja kaupunki
on erilainen. Täällä ei ehkä ole töitä,
mutta jostain toisesta paikasta saattaa jo löytyäkin.
Perustuu
Radio Suomen ajankohtaisohjelmassa olleeseen haastatteluun. Toimittanut
Lasse Kastarinen.
|
